Viime viikolla oli siis tosissaan WOKIMOKI torstaina, johon menin tuon mun kämppiksen Maximen ja hänen belgialaisten kavereidensa kanssa :) Alkuun suunnattiin Maximen kaverin kämpälle, jonne oli kutsuttu melko paljon porukkaa, suurin osa tosin paikallisia. Oli hauskaa osallistua tällaiseen enemmän paikallisten opiskelijoiden tapahtumaan, koska tähän mennessä suurin osa kaikista tapahtumista tms. on ollut vaihtareille. Pääsin harjoittelemaan mun espanjaakin taas jonkun verran, koska kaikki niistä paikallisista ei tietenkään puhuneet kovin sujuvaa englantia. Muutamaan paikalliseen tyttöön tutustuin paremminkin, ja voipi olla, että heidän kanssaan tulee täällä vielä tavattua uudelleen! :) Tapahtuman idea oli tosissaan se, että kaikilla oli päällä tällainen WOKIMOKI paita, johon muut sitten kirjoittelivat kaikennäköisiä tekstejä, ja loppuyöstä paita olikin sitten täynnä vaikka minkämoisia tekstejä. Oli todella hauska ja vähän erilainen ilta kuin aikaisemmin, ja mikä parasta, tutustui taas moniin uusiin ihmisiin!
Muutama päivä tämän tapahtuman jälkeen alkoikin sitten jalka vaivaamaan... En tiedä mikä sitä risoo, mutta viime viikonloppuna huomasin, kuinka toinen jalka pikkuhiljaa alkoi turpoamaan. Ajattelin sen ensin olevan ihan normaalia, kun se on ennenkin vähän turpoillut vanhan rasitusvamman jäljiltä, mutta sitten maanantaina rannalla aloin vähän ihmettelemään kun se vaan edelleen turposi ja näytti jo selvästi isommalta kuin toinen. Tiistaina lähdin sitten kuitenkin aikaisin aamusta Valenciassa olevaan Las Fallas tapahtumaan bussilla satojen muiden vaihtareiden kanssa, ja päivän mittaan aloin hieman huolestua, kun turvotus vaan lisääntyi jatkuvasti.. Kävin muutamassa apteekissakin kysymässä, mitä mieltä he olivat, ja monet antoivat kylmägeeliä mukaan ja kehottivat menemään seuraavana päivänä lääkäriin näyttämään sitä. Illalla sitten päätin, että kai sinne lääkäriin on seuraavana aamuna mentävä, kun turvotus tuntui vaan lisääntyvän. Keskiviikkona jätin sitten koulun väliin ja lähdin metsästämään lääkäriä. Ensin menin tietysti väärään paikkaan, josta minut ohjattiin uuteen paikkaan, jossa sitten jouduin varmaan tunnin verran selittelemään kaikenmaailman tietojani vastaanottotädeille, joiden kanssa yllättäen oli välillä hieman ymmärrysongelmia, koska he puhuivat vain espanjaa. Lopulta sain sitten kuitenkin jonkun ihme kortin ja ajan lääkärille. Lääkärisetä paineli jalkaa ja kyseli kaikennäköistä, johon minä sitten hyvällä espanjalla yritin vastailla. Pienen analyysin jälkeen lääkärisetä kirjoitti läjän reseptejä, joita lähdin sitten hakemaan apteekista. Kolmea erilaista lääkettä määrättiin, ja ehkä ihan hyvä niin, sillä nyt muutamia päiviä niitä syöneenä voin todeta, että kyllä ne todella ovat auttaneet. Jalka on näyttänyt ja tuntunut jo lähes normaalilta muutaman päivän ajan. Jeij! :) Maanantaina pitää sitten kuulemma vielä käydä näyttämässä jalkaa lääkärissä, mutta toivon mukaan kyseinen vaiva, mikä ihme lie ikinä olikaan, näillä tropeilla katoaa :)
Muuten kyseinen Las Fallas tapahtuma oli huikea kokemus. Kaikki ne hienot teokset (fallat) olivat kyllä näkemisen arvoisia, ja varsinkin se loppuhuipennus, kun ne lopulta kaikki laitettiin yöllä palamaan. Tosin monet ei espanjalaiset toki saattavat ajatella (varsinkin tietäen Espanjan taloudellisen tilanteen tällä hetkellä) tämän olevan älytöntä rahan tuhlausta. Ensin laitetaan hirveät määrät rahaa, että kaikki patsaat saadaan rakennettua, mutta sitten lopulta kaikki kuitenkin haihtuu tuhkana tuuleen, kun kaikki patsaat viimeisenä päivänä poltetaan. Konkreettisesti jäljelle jää vain läjä tuhkaa ja kauniita kuvia. Toisaalta näillä kaikilla espanjalaiseen kulttuuriin kuuluvilla erilaisilla fiestoilla on tärkeä merkitys tälle kulttuurille ja näille ihmisille täällä, eivätkä he voisi elää ilman niitä. Ja tietysti esim. tälläkin tapahtumalla on täällä myös tärkeä yhteiskunnallinen merkitys, sillä patsaat ovat tietynlaista yhteiskunnallista satiiria, jolla pyritään viestittämään tyytymättömyyttä vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Kaiken kaikkiaan itse olin todella tyytyväinen, että vammajalasta huolimatta lähdin kyseiseen tapahtumaan ja sain nähdä tämän kaiken! Pikkumiinuksena tosin oli, että joku pölli viimeisten patsaiden polttoa katsellassamme kiinniolevasta taskustani puhelimeni siellä järkyttävässä tungoksessa. Vakuutuksen onneksi pitäisi se korvata, joten sinänsä nou hätä :) Ja sisällä puhelimessa oli onneksi vain Espanjan liittymä, joten mulle jäi kuitenkin edelleen tuo Suomen liittymäni :) 
Sivuttain kuvattu videonpätkä erään fallan polttamisesta:
Ja koska huomen illalla saan Rosan, iskän, äidin, Sarin ja Joken mukana myös uuden puhelimen Suomesta, ei sen varastaminen haittaa niin paljoa :) Ihanaa saada tänne taas vieraita Suomesta! :) Ja nytpä taidankin tästä ruveta suunnittelemaan mitä ohjelmaa keksin meille ensi viikolle, joten..
MOIKKAMOI!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti