keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Se on loppu ny!

Nyt sitä on sitten palattu tossa pari viikkoa sitten tänne, hieman pysähtyneeltä tuntuvaan, Suomeen… Viimeinen puoltoista viikkoa meni Espanjassa hurjaa vauhtia, lähinnä juhannusta, eli Hogueras de San Juania juhliessa ja ihmetellessä.  Juhlintahan tosiaan aloitettiin jo viikkoa ennen varsinaista juhannusviikonloppua erinäisillä kulkueilla. Alkuviikosta saikin sitten seurailla kuinka katuja suljettiin ja näitä paperimassasta rakennettuja Hogueraseita rakenneltiin ja telttoja pystyteltiin.. Siinä taas kyllä näki kuinka espanjalaiset panostaa tähän juhlintaan vähän eri tavalla, kun me täällä Suomessa. Mulla alkuviikko meni lähinnä rannalla makoillessa ja juhannuksen aloitus ilotulituksia ja muita pamautteluja ja kulkueita seuraillessa, koska rahatilanne oli sillä mallilla, että kaikkea suunniteltua ei sitten ollut enää varaa toteuttaa…


Torstaina sitten kuitenkin lähdettiin vielä Sannan kanssa katsomaan melko lähistöllä sijaitsevia vesiputouksia, paikkaa nimeltä Les Fonts de l’Algar. Ensin matkattiin pari tuntia Alicantesta bussilla lähellä sijaitsevaan pikkukylään, joka oli lähin paikka minne bussilla pääsi. Siitä jatkettiin sitten matkaa kävellen kohti putouksia sellaiset 45 minuuttia ennen kuin löydettiin perille. Perille päästyä todettiin, että oli kyllä todella näkemisen arvoinen paikka. Ihanan puhdasta vettä, ja aivan loistavat maisemat. 





Alueella oli samaan aikaan aika lailla muitakin vierailijoita, 
joten päätettiin vähän tutkia enemmänkin aluetta, ja 
etsiä jos sieltä vaikka löytyisi vähän rauhallisempiakin paikkoja. Kuljettiin sitten aivan sallitun alueen loppuun asti, jossa oli kyltti, että eteenpäin ei enää saisi mennä, mutta huomasimme, että siellä oli joku muukin selvästi käynyt, joten jatkoimme matkaa vielä vähän eteenpäin, ja muutamat oksat alitettuamme ja pienet vesialueet ylitettyämme löysimme vielä nätimmän osan putouksia. Perässämme tänne ”kielletylle alueelle” oli myös lähteneet muutamat miehet, ja heidän kanssaan siellä sitten otimme muutamat kuvat, jonka jälkeen miehet lähtivät ja me uskaltauduttiin uimaan. Vesi tuntui niin raikkaalta ja puhtaalta sen meriveden jälkeen, jossa pääasiassa oli viime päivät tullut uitua, että sitä olisi melkein voinut juoda.. :D Hetken siellä vietettyä palasimme sitten takaisin muiden ihmisten pariin uimaan vesiputousten alle ja hyppimään kallioilta.


Useita tunteja siinä sitten vierähti vesiputouksissa uiskennellen, ja lopulta, kun olimme jo lähtöä tekemässä, törmäsimme erääseen espanjalaiseen mieheen, joka puhui suomea (!)  :D

Herra kertoi asuneensa Suomessa seitsemän vuotta ja, että hänellä oli siellä vaimo ja on edelleen poika.  
Viimeiset seitsemän vuotta herra oli kuitenkin jo asunut taas Espanjassa ja teki tätä nykyä retkiä Benidormista vesiputouksille. Juteltiin siinä sitten niitä näitä, ja jossain vaiheessa mies tarjoutui heittämään meidät avojeepillään takaisin läheiseen pikkukylään, joten paluumatkaa emme enää onneksi joutuneet patikoimaan takaisin bussipysäkille :D

Avojeepin kyydissä matkalla takaisin...






Illaksi pääsimme sitten takaisin Alicanteen, ja siellä juhannuksen juhlinta oli hyvällä mallilla, teltat ja systeemit oli saatu valmiiksi ja juhlat olivat käynnistyneet kunnolla. Koko päivän kestäneen putousreissun päätteeksi en sitten kuitenkaan ollut kovin innoissani lähdössä illalla juhlimaan, vaan ajattelin ruveta nukkumaan ja juhlia vasta tulevina päivinä… Noh, siinä sitten kymmenen jälkeen alkoi suoraan ikkunan alla kunnon bailut ja musiikki kuului mun huoneeseen melkosella volyymilla, joten eihän siitä nukkumisesta mitään tullut ennen aamuviittä, jolloin juhlat sitten siltä päivää loppuivat. Tästä oppineena päädyin siihen ratkaisuun, että loppuaikana en sitten edes yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan, vaan vietin aikaa ulkona siihen asti ku siellä juhlat jatkuivat :D Ja parastahan oli se, että muutamana päivänä juhlinta loppui aamuyöllä viiden aikaan, ja seuraavana aamuna kulkueet ikkunani alla alkoivat klo 8 aamulla, joten siinä ei kyllä ihan hirveästi tullut viimeisinä päivinä nukuttua… Tässä hieman kuvamateriaalia viikon ajalta, Hogueras patsaista, ja niiden polttamisesta...






  









Tiistai 25.6. Viimeinen ilta.
Perjantai 22.6. Oceanus.
Kyseisenä viikonloppuna siis tosissaan juhlittiin ja vietettiin aikaa viimeistä kertaa yhdessä Sannan ja Natan kanssa Alicanten kaduilla ja rannoilla ja nähtiin kaikkia muitakin tuttuja, kunnes sitten maanantaina Sanna ja Nata lähtivät aamusta Suomeen, ja mä jäin vielä kokemaan viimeiset päivät Espanjan juhannusta.  Aika sunnuntaista keskiviikkoon, jolloin sitten itsekin lähdin takaisin tänne Suomeen, meni aika haikeissa tunnelmissa, kun tajusi, että näkee ehkä viimeistä kertaa näitä paikkoja ja ihmisiä. Toivon mukaan ainakin osaa näistä ihmisistä, joihin siellä tutustui, tulee tavattua vielä joskus tulevaisuudessakin. Chileen saattaa ainakin olla matka edessä jossain kohtaa, kunhan taas on rahaa! ;) Ja Sannaa ja Nataa tietty ainakin onneksi näkee, kun samassa maassa asutaan, ja on itse asiassa tässä jo tullut nähtyäkin Suomeen palattua :)

Kaiken kaikkiaan oli kyllä aivan mieletön lopetus tälle vaihtojaksolle tämä Hogueras de San Juan, ja mahdollisesti myös aika ainutkertainen kokemus. Nyt kun pari viikkoa Suomessa olleena miettii kokonaisuudessaan tätä reilun viiden kuukauden jaksoa, jonka siellä Espanjassa vietti, oli se kyllä aivan loistavaa ja kokemusrikasta aikaa, sekä varmasti ainutkertaista. Mukaan mahtui toki kyllä niitä huonompiakin hetkiä, ja hetkiä jolloin oli todella kova ikävä Suomea ja kaikkia ihmisiä täällä, mutta kyllä tämä kokemus silti kokonaisuudessaan oli todella upea, ja olen niin tyytyväinen, että uskalsin lähteä. Kaikki mitä siellä on kokenut ja nähnyt on avartanut maailmankuvaa aikalailla, ja auttanut ymmärtämään kulttuurieroja ja sitä kuinka erilailla ihmiset voivat muualla elää. Toki tämän kokemuksen ansiosta on myös oppinut ainakin jonkin verran ymmärtämään ja puhumaan espanjaa, sekä tietysti saanut varmuutta myös englannin kielen käyttämiseen. Ja pakko myöntää, että kyllä siitä espanjalaisesta fiesta siesta kulttuurista tuli sinä aikana pysyvä osa mua, mutta kyllä mä silti koen olevani kotona täällä Suomessa, vaikka tää tällä hetkellä vähän tylsältä ja pysähtyneeltä tuntuukin :D 

Nyt tässä on se tilanne, että kaikki on taas aikalailla avoinna, eikä sitä tiedä mihin elämä mua seuraavaksi kuljettaa. Toivon mukaan saisin ainakin tuon koulun suoritettua loppuun tässä vuoden sisään, niin voisin sitten miettiä kunnolla, että mitä sitä oikein seuraavaksi haluaa tehdä. Toki tätä koulun suorittamista loppuun tässä vähän jarruttaa se, että tehtävänä on enää työharjoittelu ja opinnäytetyö, ja kummankaan eteen en ole juurikaan viitsinyt ajatuksia uhrata viimeiseen puoleen vuoteen, joten tässä tuntuu nyt vähän haastavalta yhtäkkiä keksiä jostain joku opinnäytetyön aihe/toimeksiantaja tai löytää työharjoittelupaikka… Mutta eiköhän kaikki jotenkin järjesty, onhan järjestynyt tähänkin asti! :D Katsotaan, mitä tässä seuraavaksi nyt sitten tapahtuu!

Tämän blogin on aika loppua nyt, tai ainakin jäädä tauolle määrittelemättömäksi ajaksi, joten…

…KIITOS JA ADIÓS AMIGOS! J