Nyt sitä on sitten palattu tossa pari viikkoa sitten tänne,
hieman pysähtyneeltä tuntuvaan, Suomeen… Viimeinen puoltoista viikkoa meni
Espanjassa hurjaa vauhtia, lähinnä juhannusta, eli Hogueras de San Juania
juhliessa ja ihmetellessä. Juhlintahan
tosiaan aloitettiin jo viikkoa ennen varsinaista juhannusviikonloppua
erinäisillä kulkueilla. Alkuviikosta saikin sitten seurailla kuinka katuja
suljettiin ja näitä paperimassasta rakennettuja Hogueraseita rakenneltiin ja
telttoja pystyteltiin.. Siinä taas kyllä näki kuinka espanjalaiset panostaa
tähän juhlintaan vähän eri tavalla, kun me täällä Suomessa. Mulla alkuviikko
meni lähinnä rannalla makoillessa ja juhannuksen aloitus ilotulituksia ja muita
pamautteluja ja kulkueita seuraillessa, koska rahatilanne oli sillä mallilla,
että kaikkea suunniteltua ei sitten ollut enää varaa toteuttaa…



Useita tunteja siinä sitten vierähti vesiputouksissa
uiskennellen, ja lopulta, kun olimme jo lähtöä tekemässä, törmäsimme erääseen
espanjalaiseen mieheen, joka puhui suomea (!)
:D
Herra kertoi asuneensa Suomessa seitsemän vuotta ja, että hänellä oli siellä vaimo ja on edelleen poika.
Herra kertoi asuneensa Suomessa seitsemän vuotta ja, että hänellä oli siellä vaimo ja on edelleen poika.
Viimeiset seitsemän vuotta herra oli kuitenkin jo asunut taas Espanjassa
ja teki tätä nykyä retkiä Benidormista vesiputouksille. Juteltiin siinä sitten
niitä näitä, ja jossain vaiheessa mies tarjoutui heittämään meidät
avojeepillään takaisin läheiseen pikkukylään, joten paluumatkaa emme enää
onneksi joutuneet patikoimaan takaisin bussipysäkille :D
![]() |
Avojeepin kyydissä matkalla takaisin... |
Illaksi pääsimme sitten takaisin Alicanteen, ja siellä
juhannuksen juhlinta oli hyvällä mallilla, teltat ja systeemit oli saatu
valmiiksi ja juhlat olivat käynnistyneet kunnolla. Koko päivän kestäneen
putousreissun päätteeksi en sitten kuitenkaan ollut kovin innoissani lähdössä
illalla juhlimaan, vaan ajattelin ruveta nukkumaan ja juhlia vasta tulevina
päivinä… Noh, siinä sitten kymmenen jälkeen alkoi suoraan ikkunan alla kunnon
bailut ja musiikki kuului mun huoneeseen melkosella volyymilla, joten eihän
siitä nukkumisesta mitään tullut ennen aamuviittä, jolloin juhlat sitten siltä päivää loppuivat. Tästä oppineena päädyin siihen ratkaisuun, että loppuaikana en sitten edes yrittänyt
mennä ajoissa nukkumaan, vaan vietin aikaa ulkona siihen asti ku siellä juhlat
jatkuivat :D Ja parastahan oli se, että muutamana päivänä juhlinta loppui aamuyöllä viiden aikaan, ja seuraavana aamuna kulkueet ikkunani alla alkoivat klo 8 aamulla,
joten siinä ei kyllä ihan hirveästi tullut viimeisinä päivinä nukuttua… Tässä hieman kuvamateriaalia viikon ajalta, Hogueras patsaista, ja niiden polttamisesta...
![]() |
Tiistai 25.6. Viimeinen ilta. |
![]() |
Perjantai 22.6. Oceanus. |
Kyseisenä viikonloppuna siis tosissaan juhlittiin ja vietettiin aikaa viimeistä kertaa yhdessä Sannan ja
Natan kanssa Alicanten kaduilla ja rannoilla ja nähtiin kaikkia muitakin
tuttuja, kunnes sitten maanantaina Sanna ja Nata lähtivät aamusta Suomeen, ja
mä jäin vielä kokemaan viimeiset päivät Espanjan juhannusta. Aika sunnuntaista keskiviikkoon, jolloin
sitten itsekin lähdin takaisin tänne Suomeen, meni aika haikeissa tunnelmissa,
kun tajusi, että näkee ehkä viimeistä kertaa näitä paikkoja ja ihmisiä. Toivon
mukaan ainakin osaa näistä ihmisistä, joihin siellä tutustui, tulee tavattua
vielä joskus tulevaisuudessakin. Chileen saattaa ainakin olla matka edessä
jossain kohtaa, kunhan taas on rahaa! ;) Ja Sannaa ja Nataa tietty ainakin
onneksi näkee, kun samassa maassa asutaan, ja on itse asiassa tässä jo tullut
nähtyäkin Suomeen palattua :)
Kaiken kaikkiaan oli kyllä aivan mieletön lopetus tälle
vaihtojaksolle tämä Hogueras de San Juan, ja mahdollisesti myös aika
ainutkertainen kokemus. Nyt kun pari viikkoa Suomessa olleena miettii kokonaisuudessaan tätä reilun
viiden kuukauden jaksoa, jonka siellä Espanjassa vietti, oli se kyllä aivan loistavaa ja
kokemusrikasta aikaa, sekä varmasti ainutkertaista. Mukaan mahtui toki kyllä niitä
huonompiakin hetkiä, ja hetkiä jolloin oli todella kova ikävä Suomea ja kaikkia
ihmisiä täällä, mutta kyllä tämä kokemus silti kokonaisuudessaan oli todella
upea, ja olen niin tyytyväinen, että uskalsin lähteä. Kaikki mitä siellä on
kokenut ja nähnyt on avartanut maailmankuvaa aikalailla, ja auttanut
ymmärtämään kulttuurieroja ja sitä kuinka erilailla ihmiset voivat muualla
elää. Toki tämän kokemuksen ansiosta on myös oppinut ainakin jonkin verran ymmärtämään ja puhumaan espanjaa, sekä tietysti saanut varmuutta myös englannin kielen käyttämiseen. Ja pakko myöntää, että kyllä siitä espanjalaisesta fiesta siesta kulttuurista tuli sinä aikana pysyvä osa mua,
mutta kyllä mä silti koen olevani kotona täällä Suomessa, vaikka tää tällä
hetkellä vähän tylsältä ja pysähtyneeltä tuntuukin :D
Nyt tässä on se tilanne, että kaikki on taas aikalailla
avoinna, eikä sitä tiedä mihin elämä mua seuraavaksi kuljettaa. Toivon mukaan saisin
ainakin tuon koulun suoritettua loppuun tässä vuoden sisään, niin voisin sitten
miettiä kunnolla, että mitä sitä oikein seuraavaksi haluaa tehdä. Toki tätä
koulun suorittamista loppuun tässä vähän jarruttaa se, että tehtävänä on enää
työharjoittelu ja opinnäytetyö, ja kummankaan eteen en ole juurikaan viitsinyt
ajatuksia uhrata viimeiseen puoleen vuoteen, joten tässä tuntuu nyt vähän
haastavalta yhtäkkiä keksiä jostain joku opinnäytetyön aihe/toimeksiantaja tai
löytää työharjoittelupaikka… Mutta eiköhän kaikki jotenkin järjesty, onhan
järjestynyt tähänkin asti! :D Katsotaan, mitä tässä seuraavaksi nyt sitten
tapahtuu!
Tämän blogin on aika loppua nyt, tai ainakin jäädä tauolle
määrittelemättömäksi ajaksi, joten…
…KIITOS JA ADIÓS AMIGOS! J